Endometrioosi

Sanna Mämmi kertoo endometrioosista

Life Coach ja juontaja-toimittaja Sanna Mämmi kertoo, miten endometrioosi on vaikuttanut hänen elämäänsä.

"Asia täytyy vain hyväksyä. Jos jää vellomaan negatiivisuudessa, se vie pois hyvistä asioista ja silloin tekee vain hallaa itselleen. Kun päästää irti negatiivisesta, vapautuu portti nähdä muita, hyviä ja kauniita asioita, joilla voi täyttää sairauden tuoman tyhjyyden."

Lue Sannan ajatuksia tältä sivulta ja haastattelu Naisena.info 3/2010 lehdestä.

Arkea endometrioosin kanssa

Tulen hyvin toimeen sairauteni kanssa, ainakin omasta mielestäni. Kovat kivut ovat osa elämääni ja olen hyväksynyt ne. Ainainen ihmettely siitä, mistä jatkuvat hiivatulehdukset johtuivat ja pömppöinen vatsa, saivat vastauksen kun muutin ruokavaliotani radikaalisti ja jätin kokonaan valkoisen vehnän, lihan ja sokerin pois sekä vähensin reippaasti maitotuotteita.

Endometrioosipotilaan ruokavaliosta pitäisi jäädä kokonaan pois kyseiset tuotteet, koska ne aiheuttavat suolisto-oireita sekä hiivaa. Ruokavalioni tervehtyi samalla monella elinvuodella vaikka olenkin syönyt aina terveellisesti. Lisäksi ruokavalio kohottaa mielialaa, kun se on täynnä vitamiineja raakakasviksista ja hedelmistä.

Olen tottunut tarkkailemaan kipujani ja oireitani sen verran hyvin, että tiedän viikkoa ennen kehoni oireilusta, tai lähinnä vatsani, milloin kuukautiset suurinpiirtein ovat alkamassa. Ymmärrän ottaa särkylääkkeen ajoissa, jotta kivut eivät ylly liian koviksi ja muistan levätä kuukautisia edeltävän päivän. Kehoni yksinkertaisesti pakottaa minut sänkyyn edeltävänä päivänä väsymyksestä, kai myös jylläävän kivun takia.

Olen onnekseni yrittäjä, joka tarkoittaa sitä, että voin itse määritellä omat työaikani. Usein kipuajat olen kotona, pidän kotitoimistoa, joten voin levätä välillä.

Kipu on tullut osaksi arkea. Huomaan heti, jos lipsun ruokavaliosta liian pitkäksi aikaa. Sen tuntee suurempana kipuna.

Suurin huomioni on kuitenkin kiinnittynyt siihen, miten suuri merkitys positiivisilla ajatuksilla on kipuihini ja sairauden määrittelemiseen. Mitä enemmän teen itse työtä positivisten ajatusten parissa, sitä vähemmän tunnen kipua. Uskomatonta, mutta toimii ainakin minulle.

Keväällä 2010 tapahtui nimittäin suuri ihme, kun palasin Lontoon seminaarista jossa käsiteltiin ilontunnetta. Seminaarissa nostatettiin tunnetta järjettömyyksiin. Paikalla ollut tuhatpäinen yleisö räjähteli ilosta. Kun palasin seminaarista minulla alkoivat kuukautiset. Ensimmäistä kertaa vuosiin, en tuntenut minkäänlaista kipua. Olin täysin ällikällä lyöty, voiko tällainen olla mahdollista. Kivut ovat kyllä palanneet, mutta teen itselleni ilonharjoituksia enemmän kuin muulloin kuukautisia ennen. Ainakin minulla ilo ja positiiviset ajatukset lieventävät kipua ja helpottavat arkea.

Endometrioosipotilaan läheisille

Olen itse kantanut sairauteni aika itsenäisesti, siitä sen kummemmin huutelematta. Parisuhteissa olen ymmärtänyt kertoa tilanteen heti alkuun, koska melkein jokaisessa vakavammassa suhteessa ajatuksena on lasten hankinta jossain vaiheessa. Kun asia tulee esille, suhteen toisen osapuolen kannattaa miettiä omia tulevaisuuden haaveitaan ja kertoa niistä selkeästi endometrioosipotilaalle.

Tällöin kaikki möröt ja kummitukset ovat kaapeista pois ja molemmille tilanne on selkeä. Mahdollinen lapsettomuus on iso asia, mutta aina löytyy vaihtoehtoja. Omissa suhteissani olen kokenut monenmoista suhtautumista sairauteeni.

Se, että yrittää kokonaan pyyhkiä sairauden olemassaolon pois, on turhaa. Sairaus on olemassa ja sen hyväksyminen osaksi parisuhdetta auttaa toimimaan oikealla tavalla. Kipuja voi lievittää auttamalla sellaisissa tehtävissä, jotka ovat toiselle vaikeaita, kuitenkaan tekemättä potilaasta ”uhria”.

Myös läheisyys on noussut itselleni suureksi avuksi. Hylkääminen tai syyllistäminen aiheuttaa potilaassa negatiivisia tunteita ja voimistaa hänen henkistä arvottomuuden tunnettaan, mikä on täysin turhaa.

Vanhemmille ja sisaruksille sekä ystäville on joskus vaikeaa katsoa kipua, joka saattaa olla joskus äärimmäisen tuskaista. Tämä on noussut esiin vanhemman sisareni kanssa keskustellessa, "kun ei voi auttaa". Sisareni on jopa joskus tarjonnut sijaiskohtua, jos sellaiseen tulee välttämätön tarve. Mikä ihana ajatus, mutta ei ehkä kuitenkaan.

Omat kummilapseni ja sisarteni lapset ovat tuottaneet minulle suurta iloa. Saan heitä "lainaksi" niin usein kun haluan. Ainakin tähän asti laina on toiminut hyvin. Kuunteleminen ja rohkaiseminen elämään normaalia elämää, sairaudesta huolimatta, ovat paras lahja ja apu, jonka voi antaa.

Lisäksi positiivinen motivoiminen potilaan omasta hyvinvoinnista on tärkeää, koska ruokavaliolla ja mielentilalla on suuri vaikutus sairauteen. Osallistumalla ruoanlaittoon, jossa tehdään potilaalle sopivia reseptejä. Ottamalla salaa selvää endometrioosipotilaan ruokavaliosta ja loihtimalla hänelle gourmet-illallisen oikeista raaka-aineista, saattaa tuoda hyvän mielen.